LAIVASTON RADIOAMATÖÖRIT

Pansion sotilasradioamatöörit

-OH1AJ-OH1AT-OH1NAVY-OI1AY-OI1AXA-

KERHON TAPAHTUMIA VUOSIEN VARRELTA

LAIVASTON RADIOAMATÖÖRIT ry:n, OH1AJ, 40-VUOTISJUHLAT 

Kerhomme 40-v syntymäpäivää vietettiin Turun Meriupseerikerhon arvokkaassa miljöössä 25.04.2008.  Tilaisuudesta haluttiin tehdä erityisen arvokas ja niinpä paikalla olikin noin 40 'ykkösiinsä' sonnustautunutta juhlijaa. Myös puolisot ja seuralaiset pääsivät tällä kertaa osallisiksi.

Tilaisuuden aluksi kerhomme puheenjohtaja Rauno Kekäläinen OH1WR rouvineen toivotti vieraat tervetulleiksi maljojen ja puheen kera kera. Sitten yhdessä muistelimme kerhomme vaiheita ja kerhon syntyä.

Iltaa jatkettiin nauttimalla maittava juhlaillallinen. Sen jälkeen oli vuorossa onnittelujen ja huomionosoitusten vastaanotto.
Juhlissa kuuluu olla mukavaa ja niin oli nytkin. Vielä kerran kiitokset mukaville jäsenille ja juhlien järjestämisen eteen vaivaa nähneille.

 

Vieraiden vastaanotto.

Vasemmalta: Juha OH1LEG, Kari OH1HD ja Anne OH1JPA.

Vasemmalta: Veko OH1NT, Marko OH2BUF, Memma OH1EG ja Arto OH1LD.

 Ilona OH1KMB, Pekka OH1PP, Jaska OH1JM, Juhani OH1ZK ja Jyrki OH1NPW.

Kalle OH2NII onnittelee kerhoamme piskuisen mutta sitkeän Suomenlahden Meripuolustusalueen sotilasradioamatöörikerhon OI2HJ puolesta ojentaen samalla SLMEPA:n planketin. Taustalla  Memma OH1EG.

Etualalla vasemmalla Jouni OH1CO ja ykkösten hamssikansaa.

Antero OH1KW, Kaarina Kurkilahti ja Juhani Kurkilahti OH1ZK.

Rouva Seija Paavilainen (XYL OH1PP) ja Arto OH1LD.

 

Selin: Reijo OH1NR, Kari OH1HD, Veko OH1NT, Teukka OH1BV ja Maija OH2MK.


L A I V A S T O N R A D I O A M A T Ö Ö R I T r.y.

Neljäkymmentä kerhotoiminnan vuotta.

1 9 6 8 - 2008

 



OH1AJ:N LEIRI KUSTAVISSA 2.- 4.6 2006

Pidimme jälleen parin vuoden tauon jälkeen leiriä Kustavin ampumaradalla. Paikalle ilmaantui perjantaina illansuussa muutama uskollinen leirilläkävijä, joskin hieman suurempaankin osanottoon varauduttiin. Yhtä kaikki tunnelma oli sitten senkin verran parempi. Heti saavuttuamme alkoi asemien pystytys ja kohta saunan lämmitys. Saunassa kuluikin sitten pitkät tovit. 

Seuraavana päivänä aloimme valmistautua perinneradiotapahtumaan. Asemapaikkoja katsottiin ja antenneja viriteltiin. Asemina oli Anteron OH1KW:n Kyynel M11 ja Arton OH1LD:n VRFKA, jonka Pekka OH1PP oli kunnostanut ja varustanut verkkovirtalähteellä. Kello 12.00 alkaneiden juhlallisuuksien jälkeen aloitti OH4N lähetyksensä Askaisista Leon OH1FJ:n toimiessa operaattorina. Tungos taajuudella oli melkoinen, lukuisten radioamatöörien halutessa yhteyden tuohon harvinaiseen asemaan. Leo oli järjestänyt paikalle myös pienimuotoisen perinneradionäyttelyn sodanaikaisine sotilasradiolaitteineen.

Sunnuntaina aloitettiin perinneradioliikenne klo 09.00 SA. Kelit eivät olleet parhaat mahdolliset. Kuultavissa oli kuitenkin paljon perinneradioita, jotka erottuivat kutsun perässä olleesta /S merkistä. Niitä metsästämään ilmaantui myös paljon radioamatöörejä.
Kyyneleemme osoittautui lähettimen ulostuloteholtaan varsin heikoksi ja sillä syntyikin vain kaksi yhteyttä. Myös vastaanottimen herkkyys vaihteli bandin taajuudesta riippuen.

Sen sijaan VRFKA:n lähetinpuoli tuntui pelaavan paljon paremmin antaen suunnilleen oikean kokoisen eli 1 W:n suuruisen antennitehon. Laitteen vastaanotin oli kuitenkin myös varsin epäherkkä ja siitä kuuluivat vain kaikkein voimakkaimmat asemat. Yhteydenpito kuitenkin onnistui, kun vastaanottimena käytettiin Jumaa.

 

 

Leiri alkaa, kun antennit ovat ylhäällä.
Sepen OH1NC:n omatekoinen QRP-asema.
Anteron OH1KW QRP-salkku varusteineen.
Kaitsu OH1FA.
Pekka OH1PP.
Sepe OH1NC.
Pekka ja VRFKA C-radioasema.
Rauski OH1WR ja Kyynel M11.
Antero OH1KW.
Pansion sotilasradioamatöörejä:
Rauski OH1WR, Pekka OH1PP ja Antero OH1KW.

 

ASA OY:n  valmistama C-radioasema VRFKA.
   

LAIVASTON RADIOAMATÖÖRIT OH1NAVY KUNINKAANSAARESSA  

Auringon pilkistellessä pilvien takaa saavumme Santahaminan portille. Lyhyen virallisen osuuden jälkeen siirrymme saaren kärjessä sijaitsevaan venesatamaan, jossa Jurmo-luokan kuljetusalus jo odottelee saapumistamme. Vilkkaasti siirretään mahtava määrä leirivarusteita laiturille ja siitä kohta aluksen uumeniin.  

Istuudumme mukaville ilmajousitetuille tuoleille ja niin aloittaa aluksen voimakas 630 kW meridiesel matalan murinansa. Keula pärskyen lennämme lyhyen merimatkan aaltojen seassa loikkien Kuninkaansaareen. Vene kiinnitetään laituriin ja tavarat kulkevat ketjussa päinvastaisessa järjestyksessä laiturille. Saari on oleva viikonlopun kokonaan meidän.  

Ensimmäiseksi kukin leirin osanottaja saa ohjusvene Naantalin kuvalla varustetun OH1NAVY  T-paidan ja otetaan virallinen leirikuva.

  

Vasemmalta: Antero Tanninen OH1KW, Teuvo Kaistila OH1BV, Pekka Paavilainen OH1PP, Arto Halonen OH1LD, Kai Airikkala OH1FA, Veikko Pekola OH1NT, Seppo Perkonoja OH1NC ja Veikko Anttonen OH2RL.

 

Kun saarta tutkistelee,  rantautujaa tervehtii ensimmäisenä vehmas luonto kaikessa kauneudessaan. Jykevien graniitti-kallioiden välissä olevassa kanjonissa kyyhöttää ulkoiselta olemukseltaan melko virttynyt vanha talo. Sen ruohottuneen pihamaan reunoilla kasvaa tuuheita vadelma- ja marjapuskia. Talon edessä odottaa hieman ryhdistään vetäytynyt nuotiopaikka vieraidensa herkkuja ja tarinointia.

   

Vasemmalta: Teukka OH1BV, Sepe OH1NC, Arska OH1LD, Kaitsu OH1FA, Antero OH1KW ja Veko OH1NT.

 

Hiljainen talo täyttyy hilpeistä äänistä. Kamareissa olevat makuusijat löytävät ottajansa ja  pöytien päälle alkaa kasaantua kaikenlaisia laitteita, kaapeleita ja kojeita.

Paikkoja on aluksi hieman järjesteltävä, sillä talon alkuperäiset asukkaat, pikku harmaaturkit, olivat suorastaan hyppineet pöydillä, viettäessään pitkää talvipuhdettaan. Ihmisiä kapuaa kallioille ja niiden väliin pingotetaan antennilankoja. Virityksiä tarkistellaan, tehdään säätöjä ja kun kaiken todetaan olevan kohdallaan päätetään, että jo pitkään odoteltu Laivaston Radioamatöörien ja Pansion sotilasradioamatöörien viikonloppuleiri Helsingin Kuninkaansaaressa  27-29.5.2005 on alkanut. Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin tai koskaan saarelta viestitään radioamatööritaajuuksilla.

   

Kuva ruohonjuuritasolta vanhan bunkkerisaunan kylpijöistä sekä saunan kuumuudesta.

Saaren saunaa käymme aluksi ihmettelemässä moneen otteeseen. Se sijaitsee vehmaassa pusikossa talon lähellä. Saunan seinät ovat betonista ja paksuuttakin niissä on kuin bunkkerissa. Kiukaan vieressä oleva pata on halki ja sen virkaa hoitaa nyt eteisessä olevat kaksi kookasta kattilaa pienellä sähköhellalla. Suuressa saavissa on vain tilkka vettä, joten pienen matkan päässä olevalle kaivolle tulee kohta asiaa. Pekka ryhtyy saunamajuriksi ja ottaa lämmityksen hoitaakseen. Aikansa pökköä pesään pantuaan, ilmoittaa saunan olevan valmiina. Kaikessa askeettisuudessaan löylyt ovat todella mahtavat. Varsin haalea pesuvesikään ei ala ketään sanottavasti potuttamaan. Saunomisesta raukeina ilta jatkuu vielä pitkään tarinoinnin, lättyjen ja makkaranpaiston merkeissä. Viimeisetkin urhoolliset kömpivät lopulta yöpuulle. Vanhan tuvan hiljaisuus täyttyy nyt  kahdeksan onnellisen radioamatöörin vienosta kuorsauksen tuhinasta.

            

                                                                     *   *   *

Seuraavana päivänä  workkimisen lomassa oli ohjelmassa saaren kierros. Kuninkaansaari sijaitsee aivan Vallisaaren vieressä ja kun katsoo Helsingin suuntaan voi nähdä vasemmalla Suomenlinnan kirkontornin, siitä piirun oikealle Suurkirkon ja sormenleveyden oikealle ”Ryssänkirkon” jykevän siluetin ja koko ”Pohjolan valkean kaupungin”. Kuninkaanaari itsessään on luonnon puolesta hyvin neitseellinen, onhan se iät ajat ollut käytännöllisesti katsoen suljettuna ulkopuolisilta. Saaressa on vanhoja venäläisaikaan rakennettuja suuria tykkiasemia. Ne ovat kuuluneet samaan puolustuslinjaan kuin esimerkiksi Suomenlinnan, Vallisaaren ja Kuivasaaren patterit. Niiden jykevyyttä ja laajuutta voi vain ihmetellä. Sopii kuitenkin muistaa, ettei niiden tarkoituksena ollut ainoastaan Helsingin puolustaminen, vaan myös merireitin katkaiseminen mahdolliselta hyökkääjältä Pietariin. Kerrotaan, että asemiin oli vuosisadan vaihteen tietämissä sijoitettu vuoden 1877 mallisia venäläisiä 280 mm rannikkomörssäreitä. Tykit ovat ikävä kyllä nyt poissa ja niiden asemat sammaloituneet. Ammus- ja suojakellareiden julman raskaat teräsovet ja lukkomekanismit repsottavat ruostuneina. Kellarit ovat kuitenkin yllättävän hyväkuntoisia.

  

Tässä takana olevassa tykinasemassa oli sota-aikana Raija-tutka.

Sota-aikana Kuninkaansaareen oli sijoitettu Helsingin ilmapuolustukseen kuuluva ”Raija” tutka-asema. Tämä saksalaisvalmisteinen, maailman ensimmäinen etsintätutka oli alkuperäiseltä nimeltään ”Freya”. Sen operatiivisen käytön kerrotaan aloitetun jo vuonna 1937. Pääkaupunkiseudulla oli jatkosodan loppupuolella kaksi Raija-asemaa, joista toinen oli sijoitettu  Malmille. Raijan mittausalue ulottui noin 120 km etäisyydelle, lähetysteho oli 10 kW ja mittaustaajuus 125 MHz. Raijojen lisäksi Helsingin alueella oli neljä Irja-tulenjohtotutkaa, joille Raijat antoivat maalinosoituksia. Irjan alkuperäinen nimi oli ”Wurtzburg”. Sen mittaustaajuus oli 570 MHz ja etäisyys noin 25 km. Tutkien avulla Suomen ilmatorjunta saavutti pimeänäkökyvyn ja yhdessä kuuluisien 88 mm ”Rommelin rämäpäiden” kanssa ne olivat tehokas ase vihollispommittajia vastaan. Niiden merkitys oli suuri Helsingin säästymiselle pahemmilta pommituksilta jatkosodan lopulla 1944.

 Tutkittuamme patteriston rakenteita löysimme vanhan valokuvan perusteella Raijan sijoituspaikan. Se on ollut sijoitettuna etummaisen tykkipatterin Vallisaaren puoleiseen päähän, toisena olevaan tykkipaikkaan.

*  *  *

 

 

Käytössä oli kaikkiaan neljä radioamatööriasemaa. Tässä Antero ja Sepe 2,5 W QRP-asemallaan.

Koska leirin ulkoiset puitteet antoivat erinomaiset mahdollisuudet todelliselle ”Field-day” toiminnalle, myös siihen panostettiin. Niinpä QRP-rigejä olikin matkassa useampia pääaseman

100 W  ICOM-706MKII  tranceiverin lisäksi. Hyvin kotimaan liikennekin pikkutehoilla kulki ja taisipa muutama ulkomaan yhteyskin mahtua joukkoon.

    

Hamdinner. Ilmeet puhuvat puolestaan.

Lauantain ohjelmaan sisältyi tietenkin myös kelpo ”hamdinner”. Sitä syötiinkin pitkään ja hartaasti, etenkin kun ”Laivaston naulapääkerholaiset” olivat asialla. Myös  Kaitsu sai kunnian tulla kutsutuksi tähän salaseuraan ”Isonkieron” tervetuliaisseremonioiden kera.

Naulapään tuntee siitä, että hänellä on oikeus kantaa Naulapääkerhon tunnusta, naulaa jonka kantaan on stanssattu pieni ankkuri.

Seuraavana päivänä olikin sitten koko leirin ikävin vaihe edessä. Laitteet oli pakattava lähtökuntoon ja palattava taas arkipäivän rutiineihin. Ehkäpä sitä sitten talvella jaksaa taas hieman paremmin tämänkaltaisten kesämuistojen turvin.

                                                                                                                                                            Leirivääpeli     Antero OH1KW

 


 


Takaisin pääsivulle