Sodanaikaisia lentokoneradioita
MORANE SAULNIER HÄVITTÄJÄN R.I. 537 RADIOJÄRJESTELMÄ
 |
Lähetin oli niin suurikokoinen, ettei sen sijoittaminen
lentäjän etupuolelle ollut mahdollista. Sen vuoksi lähetinosa olikin sijoitettava
koneen runko-osaan ja tehtävä toiminnoiltaan kauko-ohjattavaksi. Kauko-ohjaimen
kahva näkyy oikeassa reunassa ylhäällä. Kahvaa kääntelemällä lentäjä saattoi
säädellä laitetta. Säätö vaikutti yhtäaikaa useampaan akseliin melko monimutkaisen
vipujärjestelmän välityksellä. Keskellä oleva sylinterimäinen laite on
ns. pyörivä muuttaja, jolla synnytettiin lentokoneen 24 V DC käyttöjännitteestä
laitteiston tarvitsemat anodi- ja hehkujännitteet. Muuttajan antoteho oli lähes yhden
kilowatin luokkaa. Muuttajan oikealla puolella on kytkentäkonsoli, josta laitteisto
käynnistettiin ja josta voitiin seurata tehon kulutusta ja johon kuulokkeet ja mikrofoni
kytkettiin. Tarvittaessa lähetintä voitiin avaintaa sähkötysavaimella, joka näkyy
muuttajan päällä. Koneen piiska-antenni näkyy vasemmalla ylhäällä. Sen alapuolella on antenninvaihtorele, jolla antenni voitiin vaihtaa vastaanottimelle tai lähettimelle. Vasemmassa reunassa näkyy myös toinen piiska-antenni. Se osoitti lennolla maata kohti ja käännettiin laskutelineiden avaamisen yhteydessä koneen rungon suuntaiseksi. Alhaalla näkyykin sitten vastaanotin ja siihen liitetty pientaajuusvahvistin-yksikkö
|
Antero Tanninen 2001